Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen lopettaa 17-vuotisen uransa Suomen mestaruuskilpailuihin

Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin alppihiihtäjä ja yksi menestyneimmistä suomalaisista naisurheilijoista lopettaa pitkän uransa tähän kauteen. Tanja Poutiainen kilpailee vielä maailmancupin finaaleissa suurpujottelussa, sekä päättää uransa Suomen mestaruuskilpailuihin kotikaupungissaan Rovaniemellä 6. huhtikuuta 2014.

Poutiainen noteerattiin ensimmäistä kertaa kansainvälisesti, kun 15-vuotias rovaniemeläinen voitti pujottelun ja suurpujottelun epäviralliset 15-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut Trofeo Topolinossa vuonna 1995. Nuori tyttö osoittautui jo 15-vuotiaana poikkeukselliseksi urheilijaksi ja ihmiseksi. Tanjalle oli pienestä pitäen ollut korkea kilpailuvietti ja työntekemisen moraali.

Poutiainen valittiin 16-vuotiaana vuonna 1996 Suomen Hiihtoliiton perustamaan Projekti 2000 -kehitysprojektiin. Projektin myötä Tanjan ura sai entistä ammattimaisemman valmennuksen, olosuhteet ja puitteet. Tanja teki heti ensimmäisenä maajoukkuevuotenaan kansainvälisen läpimuroon voitettuaan pujottelun nuorten MM-kilpailut 16-vuotiaana ensimmäisenä suomalaisena ja sijoituttuaan lisäksi supersuurpujottelussa kolmanneksi.

Projekti 2000:nen myötä Tanja sai rinnalleen uran loppuun saakka kestäneen luottohenkilön, kun Jan Tuupainen aloitti Tanjan apuvalmentajana ja huoltomiehenä. Jan on seurannut Tanjaa vuodesta 1996 ja toiminut Tanjan suksihuoltajana ja viimeisenä vastannut Tanjan huollosta Fischerin suksitallissa. Tämä pitkä ja tiivis yhteistyö on ainutlaatuinen suomalaisessa urheiluhistoriassa.

Poutiaisen ura sai dramaattisen käänteen keväällä 1998, kun Tanjan sääriluu murtui kevättalvella leikkimielisessä hyppykilpailussa. Edessä oli pitkä kuntoutusjakso. Tanja palasi kisarinteisiin syksyllä 1998. Kausi 1998-1999 oli vaikea ja rikkoutunut sääri vihoitteli koko kauden. Syksyllä kipujen syy selvisi kun Tanjan samainen sääriluu murtui uudestaan harjoitusleirillä Itävallassa. Sääri ei ollut koskaan luutunut kunnolla! Jälleen Tanjalla oli edessä leikkaus ja kuntoutusjakso joka piti Tanjan poissa yhden kilpailukauden.

Tanja palasi rinteeseen keväällä 2000. Seuraavana kautena Tanja taisteli itsensä takaisin maailmancupin. Kahden vakavan loukkaantumisen jälkeinen kova työ palkittiin heti seuraavana kautena, kun Poutiainen nousi ensimmäisen suomalaisena alppihiihtäjänä maailmancupin palkintokorokkeelle Sestrieressä joulukuussa 2001. Samalla kaudella Tanja laski vielä maailmancupin finaalien suurpujottelussa ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle, ollen kolmas.

Kausi 2002-2003 ei vielä tuonut himoittua maailmancupin ykköspaikkaa. Tasaisuus ja kaksi kakkossijaa takasivat Tanjalle kuitenkin kolmannen sijan maailmancupin kokonaiskilpailussa.

Seuraava kautta 2003-2004 voidaan pitää Tanjan läpimurtokautena. Suomi sai ensimmäistä kertaa historiassa järjestettäväkseen alppihiihdon maailmancupin osakilpailut Levillä helmikuussa 2004. Tanja Poutiaisen uran kohokohta oli voittaa hänen ensimmäinen osakilpailuvoittonsa juuri Levillä lasketussa historiallisessa ensimmäisessä osakilpailussa kotiyleisön edessä. Pitkään himoittu voitto oli nyt saavutettu ja kaikki henkiset paineet putosivat Tanjan harteilta pois.

Keväällä 2004 Tanjan juniorivuosista asti mukana ollut suksimerkki Rossignol vaihtui Saksalaiseen Völkl merkkiin. Ensimmäisen voiton tuoma itsevarmuus ja uudet välineet antoivat Tanjalle huiman lähdön huippukauteen 2004-2005. Tanja oli tuon kauden ehdoton komeetta. Yhteensä kymmenen maailmancupin palkintopallisijoitusta, kaksi MM-hopeaa ja suurpujottelun sekä pujottelun kokonaiskilpailun voitot tekivät Tanjasta yhden kovimmista ja arvostetuimmista naisalppihiihtäjistä maailmassa.

Vuoden 2006 Torinon olympiavuoteen odotukset olivat korkealla. Kausi osoittautui vaikeaksi ja Tanja koki pohjakosketuksen juuri ennen olympialaisia ollen kisoja edeltävässä kilpailuissa vasta 15. Lähtökohdat olympialaisiin olivat todella vaikeat ja synkät. Torinon olympialaiset osoittivat Tanjan kyvyn nollata vaikeudet ja kääntää haasteet voitoksi. Tanja vetäytyi Lapin rauhaan lepäämään olympialaisten alla ja tuli täysin uudella latauksella olympiarinteisiin, jossa hän voitti sensaatiomaisesti olympiahopeaa suurpujottelussa. Taas oli yksi historian lehti käännetty Tanjan toimesta suomalaisessa alppihiihdossa.

Tanja jatkoi erinomaista kilpailuvirettä olympiavuoden jälkeen. Kausi 2006-2007 toivat Tanjalle maailmancupin suurpujottelun kokonaiskilpailun toisen sijan ja yhteensä viisi maailmancupin palkintokorokepaikkaa.

Tanja on tunnettu huimasta suoritusvarmuudestaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on kausi 2007-2008. Kyseisenä kautena Tanja ei laskenut kertaakaan ulos maailmancupissa ja ollen kyseisenä kautena neljä kertaa maailmancupin podiumilla. Tasaisuus toi Tanjalle molempien lajien yhteispisteissä neljännen sijan.

Tuleva kausi oli Tanjalle jälleen kerran tasaisuudessaan huippusuorituksia täynnä. Kauteen 2008-2009 ei myöskään tullut yhtään ulosajoa! Tanja oli kyseisenä kautena yhteensä kahdeksan kertaa maailmancupin palkintopallilla, joka varmisti tiukan taistelun jälkeen Tanjalle suurpujottelun kokonaiskilpailun uran toisen ykköspaikan. Erinomaisen kauden kruunasi kaksi pronssimitalia Val d´Isèren MM-kilpailuissa.

Tanja on kuulunut uran viimeiset vuodet maailman ehdottomiin kärkilaskijoihin. Kaudella 2009-2010 Tanja voitti kaksi maailmancupin osakilpailua ja ollen kerran kolmas. Kauteen  2010-2011 Tanja teki uran viimeisen suksisopimuksen ja vaihtoi itävaltalaiseen Fischer suksimerkkiin, jolla Tanja laski uran loppuun saakka. Uudella suksimerkillä kausi oli jälleen kerran suoritusvarmuudellaan huippuluokkaa Tanjan laskiessa yhteensä kuusi kertaa maailmancupin palkintopallille ja maailmancupin finaaleissa Tanja pokkasi pujottelussa kokonaiskilpailun toisen sijan ja suurpujottelussa hän oli kolmas.

Seuraavina kahtena kautena Tanja saavutti yhteensä neljä palkintopallipaikkaa ja pysyi maailmancupin kuumassa ryhmässä. Maaliskuun 9. päivä 2013 Tanja kohtasi kolmannen vakavan loukkaantumisen, kun hänen eturistisiteensä repesi Saksassa käydyssä maailmancupin osakilpailussa. Jo helikopterissa sairaalaan Tanjalle oli selvää, että hän haluaa palata takaisin rinteeseen ja taistella Olympiamitaleista.

Tanjan leikasi hänen luottolääkärinsä Eero Hyvärinen vain kolme päivää loukkaantumisesta. Alkoi raju kuntoutusjakso, jossa Tanja antoi kaikkensa. Tanja palasi syksyllä 2013 kilparinteisiin Levin maailmancupissa. Oli selvää, että kaudesta ei tulisi helppo, mutta Tanja tiesi että hän pystyisi vielä laskemaan voitosta. Kulunut kausi oli Tanjalle vaikea ja vaikka paluu maailman huipulle onnistuikin, niin Tanja ei saanut siirrettyä harjoituksien vauhtia kilpailuihin. Tanja osoitti todellisen huippu-urheilijan sielun antamalla kaikkensa taistellakseen mitaleista Sotšissa. Tuloksena olivat molemmissa lajeissa kauden parhaat tulokset, mutta lyhyt lajiharjoittelujakso ei aivan riittänyt nostamaan Tanjaa ehdottomaan kärkitaisteluun. Tanja osoitti kuluneena viikonloppuna jättävänsä maailmancupsirkuksen huippulaskijana laskettuaan Åren maailmancupin pujottelun toisen laskun neljänneksi nopeimman ajan.

Tanjalla on ollut uran aikana useita huippuluokan valmentajia, jotka ovat kaikki omalta osaltaan antaneet aina jonkun puuttuvan palasen lajitekniikkaan, urheilijan sieluun tai uuden ja motivoivan tavan harjoitella. Juniorivuosina Tanjan valmennuksesta vastasi Osmo Uitto. Projekti 2000:n alkuvuosina valmentajana toimi Martti Uusitalo, joka jätti paikkansa ruotsalaiselle Glen Westerlundille, joka valmensi Tanjaa kevääseen 2003. Westerlundin jälkeen päävalmentajaksi nousi sveitsiläinen Michael Bont, joka on toiminut Tanjan fysiikkavalmentajana uran loppuun asti. Syksystä 2007 Tanjan valmennuksen vastuun otti slovenialainen Janez Slivnik, joka valmensi Tanjaa vuoteen 2010 asti. Slivnikin jälkeen valmennusvastuu siirtyi italialaiselle Christian Thomalle ja viimeiset kaksi kautta Poutiaista valmensi sveitsiläinen Christian Brüesch.

Tanja on urheilijana aina ollut tinkimätön ja piintarkka harjoittelija. Tanja ei ole koskaan jättänyt mitään sattuman varaan, vaan valmistautunut jokaiseen laskuun ja suoritukseen huolella. Jo nuorena, mikään keli tai tilanne ei pitänyt Tanjaa poissa rinteestä tai harjoituksista. Iän myötä on tullut mukaan myös harkitsevaisuutta, joka on Tanjalle taannut poikkeuksellisen pitkän ja menestyksekkään uran.

Pitkä menestyksekäs ura ja poikkeuksellisen positiivisen ja rehellisen urheilijan taustalla on ollut arvokkaita yhteistyökumppaneita, joista useat ovat seuranneet Tanjaa jo uran ensimmäisistä vuosista asti.

Tanjan perhe on ollut hänen taustallaan koko Tanjan uran ajan. Perheen tuki juoniorivuosina oli lajin harrastuksen elinehto. Tanjan vanhemmat ovat olleet Tanjan uran viimeiseen vuoteen saakka merkittävä henkinen tuki ja selkäranka. Viimeisinä vuosina ja kuluneen vuoden kuntoutuksessa on ollut merkittävänä tukena myös Tanjan avopuoliso Vesa.

Ihmisille Tanja on näyttäytynyt aina iloisena ja positiivisena naisena. Hymyn takana on kuitenkin määrätietoinen ja periksiantamaton taistelija, joka on tehnyt kaiken uransa eteen, mistään tinkimättä. Tanja on aina lopussa ollut se, joka on tehnyt päätökset uransa suhteen kameroiden takana ja huippu-urheilijan kuoren alla on kuitenkin sydämellinen nainen, jolla on aina löytynyt aikaa ystäville ja läheisille. Ne, jotka Tanjan tuntevat tietävät, että juuri tuollaisista ja ainutlaatuisista ihmisistä kasvaa suuria voittajia!

UrheiluSuomi.com